Tänään MM-kisojen ohjelmassa on vaan kävely - siis pelkkä kävely!!!? Mitä ihmettä?! Sitäpaitsi se tuli jo - mitä nyt siis on tarkoitus tehdä koko loppupäivä??? Kummallista ja tooooosi ärsyttävää...juuri kun on tottunut tähän kisarytmiin, eli siihen että herää aamuvarhain (noin neljältä) ja katsoo tapittaa kisoja pitkälle iltapäivään, lukuunottamatta noin tunnin taukoa aamupäivällä.
Miltein sanoisin, että alkaa olla levoton olo jo nyt...jos edelleen tupakoisin, niin kohta "kessua kuluis"...ja tästä pääsinkin (tosi ovelasti) seuraavaan aiheeseen eli tupakointiin.
Alotin itse tupakanpolton varhaisessa teini-iässä, valitettavasti! Tykkäsin poltella tupakkia ja esittää vanhempaa ja "kovista". Tapa juurtui aika tiukasti, mutta jostain syystä en ihan oikeasti koukuttunut. Kaikkien kolmen raskauden ja imetyksen aikana on tupakoimattomuus ollut luonnollinen ja kivuton ratkaisu. Kuitenkin olen alkanut uudestaan polttaa jokaisen lapsen jälkeen (MIKSI??).
Muistan hyvin kuopuksen jälkeisen aloituksen, jolloin valehtelin itselleni(kin) useiden kuukausien ajan tupakoinnista. Kävin yöllä ulkona rappusella polttamassa välillä kolmekin tupakkaa putkeen, kun muu perhe nukkui. Kuitenkin uskottelin itselleni, etten aloita enää - ai jaa?! No lopulta oli pakko tunnustaa, että olin jo aloittanut ja annoin mennä.
Minulla on aina ollut taipumusta hengitysteiden infektioihin ja noihin aikoihin sairastin kroonistunutta keuhkoputkentulehdusta --> useita antibioottikuureja vuosittain, lisäksi keuhkokuume ja orastava astma. Näihin liittyi tupakan lisäksi silloinen työpaikkani tehtaassa, jossa käsiteltiin voimakkaita tuoksuja ja pölyäviä väriaineita. Kerran erityisen pitkään rajuna jatkuneen "keuhkotaudin" yhteydessä työterveyslääkäri sanoi, että nämä oireet vähenevät puoleen, jos vain lopetan tupakoinnin! Olo oli voimaton ja aika epätoivoinenkin ja sillä hetkellä tein päätöksen tupakoinnin lopettamisesta -vaikka vain kokeeksi. Tein pelkkää yövuoroa rytmillä 5/2, joka oli ihan oikeesti aika raskasta kun lapsetkin oli vielä aika pieniä...sillä olin tavallaan perustellut tupakointiani: "Kun on niin rankkaa eikä osaa/ehdi edes nukkua kunnolla." Tuosta päivästä on ihan pian kulunut 7 vuotta, enkä ole polttanut yhtään savua tänä aikana. Niin ylpeä kuin saavutuksestani olenkin, tekee useinkin mieli tupakkaa...vieläkin! Niin ja ne "keuhkotaudit", tämän liki 7v aikana olen sairastanut muistaakseni kolme keuhkoputkentulehdusta YHTEENSÄ!
Jollainlailla uskon etten ole koskaan ollut fyysisesti riippuvainen tupakasta...lopettaminen oli niin helppoa ilman apuvälineitä (inhalaattori, purkka, laastari). Psyykkinen riippuvuus sensijaan....
...meneeköhän se milloinkaan kokonaan pois?
Juolahtipa vielä mieleeni...aikoinaan kun olin kahvilakossa, oli vieroitusoireet tosiaankin fyysisiä. Kahvilakko kesti suunniteltua lyhyemmän ajan, mutta liki vuoden kuitenkin...
...ja nyt kahville :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti