perjantai 25. toukokuuta 2012

Puhetta rahasta

Kurja aihe, varsinkin kun sitä ei koskaan ole tarpeeksi.

Ajankohtainen aihe on minulle erityiseti siksi, että eilen illalla Keskiketterän kanssa käytiin inha keskustelu kevytmoottoripyörään liittyen. Poika suunnittelee mahdollisesti myyvänsä alle vuoden vanhan mopon ja ostavansa kesätyöpalkoilla käytetyn kevarin tilalle. Tietysti se tarkoittaa myös jälleen ajokortin hankkimista + vakuutusmaksun huimaa korotusta.
Sisällissota oli hilkulla syttyä, kun kerroin että me maksamme sitten vakuutuksesta vain sen verran kuin mopovakuutus on ja kortin hän saa tälläkertaa kustantaa itse. Juuri vuosi sitten maksoimme mopokortin, noin 500€.
Selitin tuolle pian 16 vuotiaalle, että ihan oikeesti noi kevarikulut on ihan liikaa meidän taloudellisessa tilanteessa varsinkin kun hän aloittaa syksyllä koulun toisella paikkakunnalla ja tulee koulumatkojen maksamiset + maksulliset oppikirjat. Kuitenkin kaikki muut kulut pysyvät ennallaan, samoin kuin tulotkin.
Poika ymmärsi kyllä, mutta pahoitti mielensä....niin pahoitin minäkin, ei ole kiva kieltää lapselta juttuja joita 'kaikki' kaveritkin saa. Muistan oikein mainiosti sen tunteen omalta kohdaltani, kun muilla (oikeasti vain joillakin, mutta näin vain ne) oli sitä sun tätä ja minä kadehdin! Kyllä se harmi oli aivan todellista ja isoa, vaikka nyttemmin asioiden perspektiivit on muuttuneet eikä muiden saamiset kiinnosta.

Meidän pojilla on kuukausiraha-systeemi. Pieniä kotitöitä,( jotka on selkeästi määritetty) vastaan he saavat 50€/kk, lisäksi 'karkkipäivärahan' viikottain ja me maksamme heidän puhelinlaskunsa ja tietysti vaatteet jne ja jos on jotain retkeä/reissua niin sinne saavat erikseen rahan.
Välillä tuntuu, että tuo kk-raha on liian pieni...mutta sitä maksaessa se lohkaisee ison kolon perheen budjettiin.

Nyt onneksi molemmat pojat saivat kesätyötä ainakin osaksi kesää, niin saavat lisäansioita ja voivat ostaaa jotain isompaa. Viime kesänä tosiaan Keskiketterä oli koko loman töissä ja osti ihan uuden mopon, edellis kesän palkoilla oman läppärin.

Harmittaa, kun joutuu niin usein ajattelemaan rahaa ja lähinnä sen puutetta. Meillähän eletään käytännössä yhdellä palkalla, kun minä olen ollut sairaslomalla jo loputtoman pitkään ja tippunut sairaspäivärahoilta. Saan siis tällä hetkellä työmarkkinatukea, eli minulla on aivan naurettavan pienet tulot.
Onneksi Iskän kanssa ei tarvitse rahasta kinata, eikä poikienkaan kovin usein. Hienosti ovat ymmärtäneet ettei meillä vaan yksinkertaisesti ole varaa kaikkeen, eikä me vaan huvikseen kielletä asioita.

Nyt mietin, että onko sittenkään järkevää julkaista tätä postausta...mutta toisaalta, antaa mennä kun on alamäki :)
Mä lähden takaisin pihalle, laskemaan vaikka omenankukkia jotka tänään on auenneet...nii ekat niistä.

Mukavaa viikonloppua!

ps. onneks yöllä pitäis sataa

3 kommenttia:

  1. ikuisuus kysymyksiä....
    Me on yritetty täällä selittää lapsille että me nyt ei matkustella kun äiti hoitaa lapsia kotona. vaikka kaikki muut olisi olleet lentokoneessa.. tää on niin tätä.
    mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Samat asiat on ollut esillä meilläkin aikoinaan. Tapeltiin kännystä ja moposta ja autosta, muistan kyllä. Kännyn sai, kun lähti amikseen, kevarikorttia ei ikinä. Pitää ajatella mihin itsellä on varaa. Muksut haluu kaikkea, kohta sitä lentsikkaakin. Ei ole noloa sanoa, että ei ole varaa. Muksujen pitää oppia, että mitään ei saa ilmaiseksi.
    Voimia sinne, toivoopi aikuisten lasten Molla!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Taina <3 ja Molla <3 !

    Vaikka tiedänkin, että näitä samoja asioita käydään muissakin perheissä läpi, niin silti tuntuu kurjalle olla se ilkimys joka kieltää lapselta hänelle tärkeitä asioita.
    Olen selittänyt pojille, että he näkevät vain ne asiat joita kaverit ovat saaneet, eivätkä tiedä mitä näiltä samoilta kavereilta on jouduttu kieltämään, koska tuskinpa kukaan saa kaikkea haluamaansa.

    Onneksi meidän pojat on kuitenkin sen verran fiksuja, että sitten kun mielenkuohu on laskenut niin kuuntelevat, kun selitän miksi kiellän jonkin asian.

    Oikeestaan, kaikenkaikkiaan olen päässyt tosi helpolla näiden kanssa. Esikko protestoi jonkin verran aikanaan ja pojista nuorempi ei juuri ollenkaan (ainakaan vielä), eikä tuo Keskiketteräkään ole paha ensinkään - on vaan niin näppärä suustaan, että ajaa mut ahtaalle :D

    Tykkään siitä, että meillä kuiteskin kaikista asioista on keskusteluyhteys olemassa eikä kovinkaan ahkerasti ovia paiskota.

    ***

    Yöllä satoi onneksi vähän ja luonto + 'puutarha' on raikas ja ihanan vehreä tänä kauniin aurinkoisena aamuna!

    VastaaPoista