Passittaa...

(kuva lainattu)

...mun passi oli menny vanhaksi jo pari vuotta sitten, enkä omista henkkariakaan, joten oli aiheellista lähteä viimein passin hankintaan...vallankin kun lankamatka Tallinnaan siintelee haaveissa.

Tänään viimein Iskän kanssa hilattiin itsemme Lahteen 'mäelle'...ennakko-odotuksista poiketen jonoa ei ollut oikeastaan nimeksikään (hyvä hyvä).
Passin saaminen sen sijaan ei ollutkaan ihan niin kamalan yksinkertaista, kas kun virallista hyväksyttyä henkilöllisyyden todistamiseen soveltuvaa plakaattia ei mulla ollut ensinkään.
Näinpä sitten jouduin tunnistukseen  :)))  olipa hauska kokemus, toki tiedän olevani se henkilö joka väitin olevanikin, jotta mitään syytä jännittämiseen ei tosissaan ollut, mutta mutta....
...aikas tarkasti sai kertoa asioita menneisyydestä, vastaillen erinäisiin kysymyksiin ennenkuin asia oli virallista: Minä olen minä. Saan passin.
Tavallaan huvitti (pikkusen jopa kyllä ärsyttikin ja kamalasti jännitti) se tarkka kysely ja toimittelu, mutta toisaalta ymmärrän kyllä että pitää olla tarkkana...ei olis kiva jos toisen henkilöllisyyden 'anastaminen' olis helppoa.

Viikko ja passi on mun.......pitäiskös katella niitä Tallinnanmatkoja.

(Vaikka jos totta puhutaan, niin viimepäivinä meille on kantautunut lankoja n 4kg ihan ilman Karnaluksiakin...tässä kurkistus, esittelen vaikkapa huomenna paremmin

....Iskä on ainakin sitä mieltä, että nää jo alkaa riittämään  ;D  )