mutta poiketen yleisestä tavasta, en tee yhteenvetoa kuluneesta vuodesta (ei huvita!) selatkaa ihan ite :)
Sen sijaan kerron teille Virtain rasoista.
Niinkuin jotkut jo tietävätkin (aiempiin löpinöihini viitaten) olen syntynyt Virroilla, nykyisin sen lasketaan kuuluvan Pirkanmaahan...mutta siis Hämeen pohjoisosassa sijaitsevassa pikkukaupungissa.
Koska lapsena ollessani perheemme muutti monesti en koe olevani varsinaisesti mistään kotoisin, mutta Virrat on minulle rakas paikka ja sen mainitsen jos kotipaikkaa kysytään.
Tässä taannoin blogistaniassa seikkaillessani törmäsin tähän postaukseen ja sydämeni hypähti muutaman kerran ylimääräistä!
MUN RASAT ♥
Mulla ei ole koskaan ollut tuollaisia, enkä ollut ikinä kuullutkaan moisista, mutta samointein kun näin ne ja luin postauksen tiesin, että nämä mulla kuuluu olla!
Nämä rasat = minä, minun kotiseutuni, juureni!
Etsin ohjetta netistä, mutta en löytänyt...muuta kuin maksullisen DIY-paketin (enkä nuukuuksissani sellaiseen raatsinut ruveta).
Sitten keksin, että kysyn joltakulta Virtain Seurasta, löysin yhteystiedon ja laitoin s-postia. Ilokseni SUPER-ystävällinen Jaana Kallio vastasikin nopsaan ja osaavasti! Lämmin kiitos hänelle ♥
Tämä huikean ystävällinen Jaana neuvoi viestissään miten rasat tehdään ja antoipa vielä vinkkiä mistä saan lisätietoja.
Lisäksi hän kertoi rasojen historiasta seuraavaa:
"Ja täytyy vielä tässä mainita, että alkuaanhan rasoja on tehty ainoastaan yhdellä värillä, siis "kirjosilmukatkin" on tehty yhdellä ja samalla pässinpöökimäharmaalla, joten tarkoitus ei ole ollut niinkään koreilla kuin saada aikaan lämpöiset lapaset. Tarinan mukaan Virtain rasojen mallin kehittivät Wilhelmiina ja Olivia Packalen 1800-luvun puolivälissä, kun nämä sisarukset jäivät puille paljaille heidän isänsä, Virtain kappalaisen kuoltua. Packalenin neitien oli keksittävä jostain toimeentulo, ja he alkoivat tehdä ja myydä käsitöitä. Vaan kyllähän mallia on ympäri Suomen, tosin vähän eri kuvioilla, joten ehkä neidit vain vakiinnuttivat mallin Virroille."
Pakko sanoa, että kylläpä kävi tuuri kun osuin näin mukavalle ihmiselle viestini laittamaan!
Saamillani ohjeilla varustettuna aloin väkästämään itselleni rasoja. Tein samointein kahdet, mallihan on joutuisa nitkuttaa. Valkoiset lähtivät suoraan käsistäni maailmalle, ennenkuin ennätin edes kuvaamaan, mutta nämä harmaat (ihan ensimmäiseni) jäivät minulle, enkä niistä kyllä taistelutta luovu! Ihanat ovat,
vaikkakin
jotain
korjaamisenvaraa
näihin
jäikin.
Tykkään!
 |
| Ja minähän en olis minä, ellen tähänkin olis täysillä hurahtanut...niinpä Huuto.net esiin ja Mary Oljen kirja Kirjokintaita ja muita kansanomaisia neuletöitä hakuun. Sainkin oman kappaleeni superhalpaan 10€:n hintaan ja tämä on vieläpä aito vanha 3. painoksen kappale vuodelta 1946 (joka muuten on isäni syntymävuosi). Valkeat rasat teinkin sitten ihan tämän kirjan ohjeella ja siis "oikeaoppisella" kintaansuulla...omassa harmaassa versiossani se on erehdyksessä hiukan erilainen. |
Nämä minun omani on nitkuteltu Gjestalin Jannesta, seuraaviin taidan ostaa ihan oikeaa 100% lampaanvillaa.
Sellaista siis rasoista, (tällä erää) suosittelen lämpimästi ainakin vilusormille, on meinaan lämpimät!
* * * * *
Nupulle nitkuttelin pikapikaa villahousut, kapoiset niinkuin tyttökin...
..toivottavasti mahtuu.
Lanka näissä aivan ihanaa Marks & Kattens Kasperia, mukavaa nitkutella ja kiva raidoitus.
* * * * *
Joulun alla näytin teille epämääräisen kasan pöydällä ja lupasin myöhemmin kertoa mikä siitä tulee...
...nyt on myöhemmin, tein virkatuista pikkusydämistä ja vanhan kattolampun "kristalleista" jouluisen mobilen.
Oikein paljon teille kiitoksia tästä vuodesta ja reippain mielin kohti uutta, toivottavasti parempaa ja hauskempaa vuotta!
Ja PS:
Tervetuloa uudet lukijat ♥
