Rapsua

Yks päivä Iskä kehuskeli,

että äiteellänsä on valtavia raparperejä.

No minä vähän kateellisena siihen,

että olis mullakin JOS ei niitä olis käytetty

ja otettu koko kasvustoa 'alas' jo neljään kertaan.

Taas

 tänään se kertoili kuinka

VALTAVAN suuria raparperejä

ne oikein onkaan...

...minä siihen että no jos ei niitä kukaan 

käytä niin tuo mulle - teen mehua.

Toihan se

... ja tuota...

on ne kyllä melkoisen isoja.

Tämä niistä kaikkein isoin.

Iskä ja Juniori on liki 190cm,

että siitä voi hiukan aatella millasessa kokoluokassa mennään.

Eipä tuon kokoisesta rapsusta oikein muuta viittis kun sitä mehua.


*   *   *

EDIT. Se mehu, sen teen tällä perusohjeella:

10 l   kiehuvaa vettä
10-15 normaalikokoista raparperinvartta
paloiteltuna
1  kg  sokeria

Kaadan sokerin kuumaan veteen ja sekoitan kunnes sulaa.
Lisään raparperit ja jätän peitettynä huoneenlämpöön
mehustumaan.
Seuraavana päivänä siilaan mehun ja pullotan sen.
(Sokeria voin vielä lisätä tässä vaiheessa,
jos maistuu liian happamalle.)

Mehun säilytän jääkaappissa ja nautin
mansikkaisten minttujääpalojen kanssa
tai ihan vaan sellaisenaan.
Kestää myös pakastamisen.

Halutessaan mehun voi maustaa vaikkapa mintulla, sitruunamelissalla tms
tai lisätä raparperin joukkoon esim viimekesäisiä pakastemansikoita.

Oikein tarkka emäntä tekee vielä noista mehustetuista
raparperinpaloista piirakan
(minä en ole tarkka emäntä, mutta meinaan testata).

Hiljaiseloa

...teen käsitöitä kyllä,

mutta hissunkissun vaan.

Syykin siihen on.

Käsi on kipeä, ranne vähän romuna.

Ns 'töissä' on tullut virkattua trikookudetta...

aika paljonkin.

Kuvannu en oo, mutta

jotakuinkin viikko sitten

kotona tein tälläsen:

Olevinaan tähti-matto,

vaikka kukalta se kyllä näyttää.

Tykkään kuitenkin, 

piti lykätä äsken täältä lähteneelle Esikolle matkaan vaan unohdin.

Juu ja tälläset sukat tein kanssa:

Lanka 7-veikkaa, malli oma,

inspiraationa 

AC Milan.

Nämä tein mukavalle bussikuskille kiitokseksi

mukavista työmatkoista, nyt 

kun kouluvuosi ja sitämyöten koulukyydit loppui.

Harmi, ettei tämä mukava kuski jatka syksyllä

tällä meidän vuorolla.

*   *   *

Lauantaina meidän Juniori päätti peruskoulun,

nyt sitten vaan jännätään yhteishaun tuloksia.

R = Rikke

Rikke on pipo,

aika oivallinen malli.

Täältä löytyy ohje,

jos et kaipaa haastetta vaan mukavan pipon 

niin tämä on melkoisen mukava!

Lanka tässä on mulle uusi tuttavuus,

Alize Angora Gold Simli Batik

jonka bongasin Kauhavan kangas-aitan sivuilla.

Vähän kimaltava ja kivan tuntuinen.

Tein samaan syssyyn sitten taas Haruninkin

tuosta samasta langasta.

Mallina taas Juniori,

vastentahtoisesti.

Tumpit

...tai siis lapaset.

Juniorille.

Pipon ja takin kaveriksi.

Väri on oikeesti ylimmän ja alimman kuvan väliltä.

Lankoina jämäkorin aarteita, tekokuitua.

Talveksi on tehtävä lämpimämmät.

*   *   *

Elämäntäpärempasta sananen poikineen.

Toissapäivänä pikaisella Siwa-kierroksella vahingossa

nappasin karkkipussin koppaan, ihan vaan 

vanhasta muistista luulen.

Söin miltein kaikki hedelmäkarkit, vaikkei ollut herkkupäivä.

Eilen leivoin pellillisen mustikkapiirakkaa...

onneks Esikko perheineen piipahti niin ei tullut

syötyä ihan niin paljon kuin muuten olisin ahminut.

En muista varmaksi mutta 2-3 palaa, aika maltillista kuitenkin ja

lupasin itselleni, ettei se haittaa  =)

Oon kuitenkin noudattanut ruokailurytmiä 

ja syönyt hedelmiä, juureksia ja salaatteja monta kertaa päivässä.

Tänäänkin oli kova hyvännälkä, mutta tein pakastemarjoista 

kevyesti makeutetun rahkan ja näin ohitin kiusauksen

(ja meidän miehetkin tykkää paljon marjarahkasta).

Kaupassa tartun kasviksiin ja hedelmiin hyvin herkästi 

ja suuhunkin ne eksyy kiitettävästi,

tästä olen kovin iloinen.

Labrakokeiden tuloksista soitteli omalääkärini ja 

kaikki tulokset oli hyviä!

Verenpaine on laskenut, mutta ei 

vielä riittävästi. Nyt lisättiin kolmas lääke

verenpaineen hallintaan, tehoa seurataan.

Ihana ja tarmokas SatunNainen Paula heitti muistelo-haasteella,

onhan siihen tartuttava vaikka muisti ei niitä parhaita

olekaan (eikä multa löydy edes vanhoja kalentereita muistin tueksi).

Haaste menee siis näin:

Tarkoituksena on muistella omaa elämää viitenä random päivämääränä.

-Elokuussa 1999
-Huhtikuussa 2003
-Maaliskuussa 2009
- 18.09.2009
- 17.07.2010
.

 Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin: 
1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2.Mitä olet ajatellut?
3.Millainen on ollut elämäsi?
4.Miltä olet näyttänyt?

Elokuussa 1999

1. Millainen olen ollut? Kolmen lapsen äiti. Muistaakseni näihin aikoihin vaihdoin tanssipaikalle töihin ja tein kaikenlaista sekalaista hommaa siellä - niin ja suoritin järjestyksenvalvoja-kortin. 
2. Haaveilin siitä, että talon remontti joskus valmistuisi ja saisin Lottovoiton. Jännä juttu, mutta ihan samoja haaveilen vieläkin. Halusin myös uskallusta lähteä kouluun (ei oo näkynyt!)
3. Elämä täällä maalla oli muutoin samanlaista kuin nykyiselläänkin, mutta en tehnyt käsitöitä, poltin tupakkaa ja koska pojat oli pieniä oli päivät aika täynnä lastenjuttuja. Tuohon aikaan täällä kylällä asusteli ihana J perheineen ja heidän lastensa kanssa leikittiin paljon. Nii ja J:n kanssa toisinaan poikettiin paikallisessa ;)
4. Lasten jäljiltä oli painoa jo aika tavalla ja mieltäni piristääkseni aika usein värjäsin tukkaani...jotenkin kait kuvittelin etten näyttänyt niin lihavalta kun tukassa oli uusi väri.

Huhtikuussa 2003

1. Hmmph, kynttilätehtaalle olin ajautunut töihin edellisen työpaikan lopetettua toimintansa kaikenmaailman sotkujen takia. Jollain tavalla tykkäsin työstäni paljon. Alkoholin käytön olin lopettanut ja sairastin lähes kroonista keuhkoputkentulehdusta ja siksi olin melkoisen uupunut. Keskiketterä oli jo eskarilainen, Esikko ihan teini ja Juniori miekkoja rakastava pikkuiivana. Mun autona oli tuohon aikaan vanha postin Toyota, jossa ratti oli oikealla. Sillä ajoin elämäni ainoan ylinopeussakonkin ja lopetin kaahailun siihen paikkaan.
2. Haaveilin samoista jutuista kuin aiemminkin...ei ollu toteutuneet ne unelmat ei. 
3. Tehtaalla oli tapana pitää määräaikaisia työntekijöitä, joille tehtiin sopimus aina alkuvuodesta sesongin loppuun ja olinkin nyt jo kolmatta sesonkia tekemässä. Työ oli sikälis hassua kolmivuorotyötä, että tein käytännössä pelkkää yötä. Rytmi oli 5/2 ja voin kertoa, että ne kaksi yötä pe/la ja la/su jäi aikas usein nukkumatta...ei vaan pystynyt vapaaöinäkään nukkumaan. Pojat oli päivisin perhepäivähoitajalla. Aamulla kun tulin töistä nuokuin kahvin voimalla puoliunessa siihen asti että herätin lapset, Esikko söi aamupalaa ja lähti kouluun ja minä vein pojat hoitoon. Sitten kiireesti kotiin nukkumaan, että ehdin muutaman tunnin nukkua ennen lasten kotiutumista siinä yhden tienoilla. Sitten normirutiinit, pyykit, tiskit, ruuat, lasten harrastukset jne ja illalla lasten nukuttelut ja sitten taas yöksi kynttiläntekoon.
4. Varmaan näytin kovin rähjäiseltä ja painoa vaan kertyi ja kertyi. Päiväseen aikaan ei tullut juurikaan liikuttua missään ja siksikin ulkonäköseikat tuntui melko pinnallisilta.

Maaliskuussa 2009

1. Olin  työtön, masentunut epileptikko. 
2. Kai mä jotenkin ajattelin, että elämä on aika surkeeta. Ilo oli aika vähissä. Vanhat haaveet edelleen toteutumatta.
3. Esikko oli muuttanut kotoa edellisenä vuonna ja Keskiketterä pelasi jääkiekkoa. Maaliskuussa on Iskän (41v) ja Junorin (11v) synttärit. Tuon kevään meidän pojat taisi vielä (lähes pakotettuina) käydä tanhussa, mutta sitten se jäi kun koulussa siitä kiusattiin niin kovasti.
4. No sitä painoa vaan tuli jostain. Epilääkkeet alkoi viedä hampaita ja kohtauksissakin olin jonkun hampaan kolhaissut rikki - aloin näyttää aikas elähtäneeltä  :)

18.09.2009

Tähän en osaa sanoa oikeastaan muuta, kuin että samaa samaa ja samaa.

Syksyisin mun meliala tavallisesti aina piristyy, ehkä tuolloinkin kävi niin - en muista.

17.7.2010

1. Tässä vaiheessa olin varmaan jo aika hermoraunio, Esikon häihin oli aikaa enää alle kuukausi ja järjestelyt oli hajautettu enkä oikein tiennyt kuka hoitaa mitäkin.
2. Ajattelin, että voi kun ois saatu se Lottovoitto, niin ois palkattu vaan joku/jotkut hoitamaan kaikki.
3. Jos noita uhkaavasti lähestyviä häitä ei lasketa, niin elämä oli samaa vanhaa. Pahin masennus (tähän astisista) oli ohi ja elämä alkoi voittaa.
4. Esikon häistä otetuissa kuvissa huomaan olleeni jo ihan mielettömän lihava ja vanhan ja homssuisen näköinen. Tuohon aikaan vielä haaveilin pitkästä tukasta ja olinkin kasvattanut hiuksia aika paljon. Ne näytti aivan kamalalta! Liekö ikä kohdallani tehnyt sen, että hiuksista on kaikki elinvoima ja kiilto kadonnut ja entinen luonnonkiharuus pistää haivenet vaan hosottamaan kaikkialle ilman mitään tolkkua. Onneksi myöhemmin sitten tajusin leikata haitulat pois! Tosin se auttoi vaan tuohon hiusasiaan :D    

Että tälläinen haaste - kiitos Paula!

En nyt jatka haastetta, mutta jos haluat poimi matkaasi

(ja vinkkaa sitten minulle, niin tulen kurkkimaan elämääsi).

*  *  *

Asiasta piippurassiin...

...käsi tuntuu parantuvan leikkauksesta ihan kivasti.

Huomennahan siitä tulee viikko ja sitten on vielä

rämmittävä toinen viikko ennen tikkien poistoa.

Tulehdustunteita ei ole ja siitä olen kiitollinen.

Pienesti olen jo nitkutellut, muutamia silmukoita kerrallaan mutta varoen liikaa rasittamasta.

Jumppailen sormia ohjeen mukaisesti ja kehoituksia noudattaen myös napsin vielä kipulääkkeitä vaikka ei juurikaan kipua tunnukaan.

Leikkauksen touhussa havaittiin mun verenpaineen olevan tähtitieteellisen korkea ja siksi toimenpide siis jouduttiinkin tekemään nukutuksessa suunnitelmasta poiketen. 

Nukutuksesta ei koitunut ongelmia ja nyt sain lääkityksen noihin paineisiin. Arvoja myös seuraillaan nyt ja oikeastaan olen huomaavinani, että jo muutaman päivän lääkehoito olis tehnyt olon päässä pikkuisen paremmaksi.

*   *   *

Meillä paistaa aurinko kovasti kauniisti ja taidan sen kunniaksi pestä keittiön ikkunan ja laittaa pitkästä aikaa keittiöön verhot. 

Ihan selkeesti syksy, kun mun toimintatarmoni alkaa sillointällöin punkea esiin laiskuuden lomasta.

Pieni Puro-

peitto.

Virkkasin kaikki loput Puro-lankani tähän peittoon.

Ihanan lämmin, mutta silti aika kevyt.

Kolmea eri väriä Puroa, 

mutta hurjan montaa erilaista väriä.

Ihana lanka ♥

Toivottavasti saamme pian vastaavan tilalle.

*   *   *

Syy tämän peiton syntyyn on oikeastaan se,

että mun varsinainen peitto-projekti jäi tauolle kun jämälangat loppui.

(Onneksi saan "töistä" vaihtaa jämiä täysiin keriini

ja peitto ensi viikolla voi jatkua!)

Uusi arkeni alkaa asettua uomiinsa.

Herään ensin aamulla klo 4 ja herätän Iskän töihinsä.

Jatkan uniani ja 5:20 herätän Keskiketterän kouluun.

Tästä jään hereille ja klo 7:00 

herätän Juniorin.

Jos mulla on työpäivä niin 8:20 lähden bussille.

Iltapäivällä olen naatti,

ainakin jos on ollut "pajapäivä".

Teen ruuan, nitkuttelen ja kattelen telkkua kunnes kippaannun petiin.

Arki muuttuu 3.9. kun BB alkaa.

Ostin TIETYSTI jo 

24/7 palvelun nettiin.

♥

Viimepäivinä...

..torstaina saapui Nuppu ja viipyi

kaksi yötä.

Oli mukavaa!

Nuppu on niin suloinen tyttö ja osaa jo vaikka mitä.

Yhesti me kyllä kinattiinkin, syömisestä...

ämmistä kun lapsenkin pitää syödä ihan joka päivä 

- Nupulla on asiasta oma vankka mielipiteensä.

Kinan jälkeen oltiin hetikohta taas kavereita!

Ja rakas kaveri se Nuppu ♥ onkin.

Torstaina alkoi myöskin Keskiketterän koulu,

toinen vuosi ammattikoulussa.

Juniorilla yläkoulun viimeinen luokka alkaa huomenna.

On mulla jo isot lapset.

Eilen, kun Nuppu lähti kotiinsa...

...me lähdettiin Evolle matkailuautolla.

Iskä ja pojat ostivat kalastusoikeuden vuorokaudeksi ja

vuokrasivat veneenkin.

Oli meidän eka visiitti tuonne ja varmaan mennään uudestaankin.

Leiriytyä alueella saa kolme vrk maksutta jokamiehen oikeuden nojalla.

Huono juttu oli se, että sähköjä ei saa matkailuautoon edes maksamalla...

mutta ilmankin pärjää. Tosin nyt en sitten nähnyt MM-kisoja, 

onneks ne vasta alkoi.

Keskiketterä sai oikein saalistakin.

Meillä ei ollut yhtään näistä.

Rekku on oivallinen matkailukaveri, ei ole liian vouhko.

Minähän tietysti nitkuttelin ja ratiosta kuuntelin kisoja muiden kalastellessa. Nämä on yksi KAT-töistäni. Kukkaketoa ja naisten perussukat koko n 38/39

Juhlittiin...

ja tulevana lauantaina juhlitaan taas, tällä kertaa vieraina häissä.

Rippijuhlat sujuivat ihan kivasti, yhtään kuvaa

tarjoiluista en ottanut...

..enkä mistään muustakaan.

Unohdin.

Hermostutti ja jännitti ja (nivelrikkoista)polvea

pakotti.

Nyt on tulehdus polvessa enkä kykene astumaan oikealle jalalle,

olis vissiin syytä hakea piikki

- siis kortisoni, ei sentäs lopetuspiikkiä  :)

Ruoka ja kakku riitti, eikä niitä kamalasti jäänyt...

siitä olen iloinen. Olen niin kovin 

kehno arvioimaan tarvittavia määriä.

Esikko otti juhlakalusta (hyviäkin!) kuvia, mutta tällä

kuvalla Juniori halusi kiittää teitä onnitteluistanne!

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta juhlat järjestimme aivan ihanassa

paikassa Sahalammella, Kärkölän Marttilassa.

Jos tarvitset maalaishenkistä juhlapaikkaa Lahden seudulla, 

suosittelen lämpimästi.

Tämä poika on Esikon koira (kyllä - on se koira, vähän hassun näköinen vaan), joka
juhli kanssamme.

Välipäivä

Eilinen (12.07.2013) jää mieliimme 

kauniina, mutta surullisena päivänä.

Herra Hirmu (1999-2013)

ei jaksanut koko kesää.

Hiipui pois.

Hirmu ja sikonsa Harmi tulivat meille aikanaan ihan sattumalta.

Ankara kissaripuli oli kylällämme riehunut ja kaikki perheemme kissat joutuivat

sen kouriin. 

Olimme kissattomia ja se oli outoa, tuntui väärältä.

Kissoihin liittymättömästä syystä poikkesin Lappilan kirpputorilla (jota ei enään ole)

katsomassa autoon jotain musiikkia...tuolloin vielä kasettia.

Löysinkin, mutta merkitytäväksi käynnin tekee se, että

kirpputorin omistajan lapsi tuli kertomaan heidän kissansa Kukan

pennuista. Ne kuulemma oli tosi söpöjä ja hän oli

niitä myymässä.

Pakkohan se oli kurkistaa takahuoneeseen - ja kyllä'

olihan ne söpöjä!

Varasin siltä seisomalta meille kauniin harmaaraidallisen urospennun.

Kun aikanaan menin sitä hakemaan sain kuulla, että

yksi tyttöpentu on vielä myymättä ja jos sitä ei kukaan osta

se lopetetaan.

No arvaahan sen, että kahden kissanpennun kanssa kotiuduin.

Narttupentu oli rohkea ja reipas, mutta koska arvelimme sen suosivan pentutehtailua

tuli sille nimeksi Harmi. Harmi ehti saada kahdet pennut, ennenkuin penikoidessaan vikaantui ja kuoli nuorena.

Poikakissamme taas oli kovin arka ja pelokas, häntä rohkaistaksemme annoimme 

nimeksi Hirmu.

Ei siitä kovin rohkeaa poikaa tullut, mutta hyvä hiirikissa ja mainio ystävä!

Iso ikävä jäi Hirmua, mutta kamalan kiitollinen olen yhteisestä ajasta ja hienoista muistoista!

*   *   *

Huomenna ohjelmassa on aamulla varhain salaattien tekoa ja kerman vatkausta...

Juniori pääsee ripille.

Päivitellään välillä

• ...ihan ensin päivittelen, näitä kelejä... HUH HUH, melkoisia helteitä ja äkkinäisiä sateen ja ukkosen ryöpsähdyksiä. Meinaa olla pyykin kuivailu pihamaalla hankalaa!
• ...sitten päivittelen saamattomuuttani blogin suhteen...aijai kun tahtoo olla hankalaa saada yhtikäs mitään kirjoteltua
• ...jospa nyt olis vuorossa huonon muistin päivittely? Miten en muistanut ottaa ainoatakaan kuvaa leikkimökki-projektista???? Saatiin Iskän veljen perheestä vanha leikkimökki Nupulle ja Pertsalle. Iskä pikkusen fiksaili ja tänään oli möksän siirto heidän kotipihaansa. Aivan somalta se näyttää siellä kalliolla kukkulalla, varmasti tarjoaa kivat puitteet moneen leikkiin.

...sitten vois päivitellä vaikka ämpäriperunoita, se kun on aina vaan useimmin esiintyvien hakusanojen listalla kärkipaikoilla.

Suoraan sangosta kaivettuna ne näyttää kutakuinkin tältä, pestyistä mulla ei tieteskään ole kuvaa, mutta kauniita milteinpä virheettömiä pottuja ne tapaa olla! Edelleen voin sanoa, että suosittelen lämpimästi...vieläkin ehtii saamaan sankopotut kun laittaa pikapikaa itämään valoisaan paikkaan siemenpotut.

ja sitten päivitellään KAT-työ. Eli Juhannusruusu-matto trikookuteesta, se joka käpristeli ja aaltoili ja oli aika kamala. Purkasin sen kokonaan ja tein uusiksi, jostain kumman syystä kude ei riittänyt ohjeen mukaiseen reunukseen joten ---> sovelsin oman pääni mukaan  :)

Nyt se matto on jo Nupun huoneen lattialla. Hyvä!

• ...ja päivitystä myös KyJyyn, tekeillä on nro 6, kudottu (neulottu!) matto trikookuteesta...molemmin puolin passaa käyttää, toinen puoli on harmaampi ja toinen taas enempi vaalianpunainen.
  
  
  

...ja nro 7, Novitan Bambulangasta neulebolero(?) mulle

...vielä päivitettyä tietoa niistä aiemmassa postauksessa esittelemistäni KATeista, elikäs Purosta virkkaamistani Juhannusruusun mallilla toteutetuista tableteista/kateliinoista. Niiden kolmen vaaksan halkaisija kutistui pesussa kahteen ja ennen prässäystä ne näyttävät tältä

Jospa syksymmällä prässään ja otan kuvan joskus kun ovat käytössä. Kivat niistä tuli kyllä.

Vähän voisin vielä päivitellä sitä, että Juniori on ollut maanantaista asti rippileirillä, eikä pojasta ole kuulunut piippaustakaan (huomenna onneksi loppuu leiri ja saan lapsen kotiin) ja sitten sitäkin, että Keskiketterä on juuri parhaillaan SummerUpissa (eli lökäpöksyjen musiikkifestareilla) Lahden Mukkulassa...vaikka kun tämä on kyllä jo kolmas kerta ja aina on menny hyvin niin kyllä maar nytkin!

Huhhuh kun on päivitelty!

Pullapulla

Tää on Kiki sulle   

pullapulla

Ja ei Juniori ei osannu...vielä...tätä, 

jos nyt vaikka pariin kertaan soitan tän niin

varmana sitten koko porukka osataan 

(katso nimittäin tän "pätkän" kesto).

*   *   *

Pertsalle lippapipa

Näyttää hurjan pieneltä...

toivottavasti mahtuu.

Lanka on aivan ihanaa

Sirdar Snuggly

Babybamboo

Tänäänkin jotain...

Täällä KATtina esittelemäni "villatakin tekeleestä pipaksi" on nyt pipa,

Kaverikseen se sai toisen.

Siinä he :)

Eilen jäi KATti postaamatta, tämä dominopeitto jämälangoista on lojunut keskentekoisena noin vuoden...jämälankoja ainakin löytyy jotta joskohan sekin jossain vaiheessa valmiintuisi.

Tämän päivän KAT, Lidlin kivaa puuvillasekoitelankaa Nupulle aloitettu vuosi sitten  mekko....ei oikein tullut mun mieleinen eikä taitaisi enää edes mahtua...taitaa muuntua hameeksi.




*   *   *

Ukkonen on jaksanut kolistella enempi ja vähempi. Vaurioitakin on tullut, onneksi meille ei kovin pahoja, mutta Juniorin xboksi ja poikain tv on hajonneet. Vakuutus onneksi korvaa, mutta ohuesti harmittaa kuitenkin.

Kohta suuntaamme (TAAS) Orimattilaan kotieläinpuistoon, tällä kertaa Esikko, Nuppu, Pertsa, Esikon perheen Kummityttö ja minä.

Äitienpäivä...

...tuli ja meni. 

Iskä ja poijjaat tekivät mulle mansikkaisen hyytelökakun ja Iskä keitteli aamusella kahveet kera aamupalan.

Käytiin äidillä ja iloksemme näimme veljeä ja vaimokettaan siellä, samoin kuin Esikkoa pesueineen. Herkuteltiin ihan mahtavilla tarjoomuksilla ja siirryttiin mahat turvoksissa Iskän äidin kahvipöytään.  Oi mikä iiiiiihana täytekakku siellä olikaan!

Omaa äitiäni muistin jo perinteisillä amppelitomaateilla ja "anopille" vein nitkutksen...

Puikoilta pudottuaan näytti tältä.

Ja sama pingotuksen jälkeen  -  vasta nyt itse huiveja tehtyäni oikeasti ymmärrän pingoituksen merkityksen.

Keskiketterä ihan lahjomatta ja uhkailematta suostui huivin pitelijäksi, niin kiltti poika ♥.

Tämä tekeles on siis ensimmäinen Haruni-kokeiluni.

Tulee varmasti tehtyä näitä(kin) lisää.

Arki koitti Juniorin flunssan maustamana, eli "pikku-ukko" on ainakin tänään kotona köhimässä.

Eilen,

1.3. oli Juniorin päivä

Perheen kuopus täytti 15v

Joskus aikoja sitten ajattelin, että siinä määrin kuin itse voin asiaan vaikuttaa

- hankin lapset alle 30v.

Näin kävi, kuopus syntyi reilu 6kk ennen kolmenkympin kolahdusta.

Pojilla on ikäeroa vajaa 1v 8kk, se oli joskus aika rankkaa...

...onneksi Esikko oli jo iso tyttö Juniorin syntyessä,

 8 v - suurena apuna ♥

Hoiti (usein) mielellään pikkuveljiään.

Juniori oli ISO vauva, painoi (juuri ja juuri)

yli 5kg,

aikamoinen jätti vauvalassa  :)

Juniori oli tyytyväinen,

helppo vauva.

Juniorista on kasvanut ISO poika,

miehen raamit komeasti täyttävä,

pituutta jo reilusti yli 180cm.

15v syntymäpäivää ei isommin juhlittu.

Tehtiin kuitenkin Keskiketterän kanssa kakku,

suklaa kakkupohja ja 

välissä mansikka moussea ja mansikkahilloa,

päällä sulatetulla suklaalla maustettu kermavaahto.

NAM.

Ruokaankin vähän keskityin,

savustin (savustuspussissa leivinuunissa) tarjouslohen,

tein valkosipuli-perunamuusia ja hyvää salaattia,

sekä paistoin (raakapakaste-) patonkia.

Hyvää, teen toistekin...

savustuspussi on kiva keksintö, 

joskus vaan unohtuu sen olemassaolo.

*   *   *

Mun on pakko sanoa, 

että vaikka en ole erityisen lapsirakas

niin näitä omiani (ja Esikon pikkuisia)

Rakastan suurella ärrällä

♥

Olen onnekas!

Edelleen elossa

...vaikka huonossa hapessa.

Sunnuntaina illalla olo oli ok - puolen yön jälkeen wc on tullut tuttuakin tutummaksi, hillitön mahatauti saapui meille!

Nuppu oli viikonloppukylässä ja tarkoituskin oli että maanantaina kotiutuu, mutta HUHUHUhh olipa melkoinen maanantai pienen ikiliikkujan ja oman ripulin kanssa.
Käsiä pistän kuitenkin ristiin, ettei (ainakaan vielä) tauti ole pikkuiseen iskenyt!

Tällä hetkellä mun pitäis olla äiten kanssa lähestymässä Tallinnaa...vuorokausi laatuaikaa, yö hotellissa ja kässykauppoja - YHYYYYY. Vatsassa purluttaa KOVAA ja edelleen juoksuttaa...alkaa olla väsy olo, hiki tulee heti kun nousee pyörilleen.
Pojatkin on taudissa, niillä molemmilla enempi oksupuolella, toisin kun mulla. Maitohappobakteereja, mehukeittoa, energiajuomaa, mehua, teetä, raejuustoa, banaaneja jne kuluu JA VESSAPAPERIA!

Tule jo terve päivä!

Kurun kintaat

Lankana valkoista Jannea ja tuntemattomia (MELKOSEN) räikeitä vihreitä.

Sekä malli, että varsinkin väri on Juniorin valkkaamat.

Ei oo kamalan tasaista mun kirjoneule, mutta vasta harjoittelen - en ota paineita.

Hauska reunus varren suussa, sisäpuoli unohtui kuvata...se on vihreä.

Ohje Mary Oljen Kirjokintaita-kirjasta.

...tai ainakin sinnepäin  ;) 

Ihan oikeasti nuo kintaat pitäis olla musta-valkoiset.