perjantai 19. elokuuta 2011

Ensimmäinen

Mitähän sitä tulikaan aloitettua?! Itseni jo kohtuullisen hyvin tuntevana ihmisenä voisin milteinpä vannoa, ettei tämäkään innostus järin pitkään kestä....mutta katsotaan, joskus yllätän jopa itsenikin =)

Näin syksyn tullenhan on tapana aloittaa uusia harrastuksia, olkoon tämä minun omani.

Jospa näin alkuun kertoisin jotain vaikkapa siitä miten tänään olen päivääni kuluttanut. Arkiaamuisin koen tavallisimmin kaksi heräämistä, niin tänäänkin. Kello oli normaaliin tapaan soimassa Iskän herätyksen aikaan 04:00. Herätin ... herätin ja herätin, aina välillä itsekin torkahtaen uudestaan, kunnes sitten lopulta noin klo 05:00 havahduin ihan oikeasti siihen, että Iskä nukkuu vieläkin vaikka oikeestaan pitäisi jo olla töissä. Silloin sain pontta ihan tosissaan töniä ukkelin hereille ja vahtia niin pitkään, että hän jopa nousi ylös (samassa taisin kylläkin jo itse nukahtaa taas). Herätys nro kaksi seurasi 07:00, kun Junnu ja Keskiketterä piti hätistellä hereille ja alakertaan aamupalalle. Pikaiset kahvinkeitot, kaakaon laitot ja voikkarit (en TAASKAAN) "jaksanut" tehdä smoothieita pojille, vaikka oikeestaan itselleni lupasin...nooo, jospa maanantaina ;)
Kun sällit lähtivät kouluun jäin koiran kanssa laittamaan tiskejä koneeseen jotenkin ihan "silmä kädessä" vielä. Hitaan virkoamisen aamu siis.

Jo monta päivää olen suunnitellut tekeväni muffinsseja, mutta aina se on jäänyt sille asteelle. Nyt jopa kaivelin ihanan "MUHKEAT MUFFINSSIT" -kirjasen (Lena Brorsson Alminger) esille ja aloin selailla ohjeita. Samassa huomasin, että kehveli sentään....eihän mulla ole munia, kun eilen tekemäni pyttärin seuraksi paistoin munalettuja viimeisistä.
Se niistä muffareista sitten taas.

Pyykkejä ulos viedessäni totesin, että päivästä onkin tulossa kaunis ja lämmin...eli oivallinen noiden viimeisten karviaisten keruulle. Alkaa todella ollakkin jo viimeiset hetket! 
Rekun kanssa puuhailtiin puskissa jonkinaikaa ja hups ämpärissä oli 5 litraa marjoja (eikä pensaasta ollut kuin noin 1/4 kerättynä). Koira oli sinä aikana syönyt varmasti ainakin litran -juu juu, suoraan pensaasta se poika pistelee karviaisia hyvällä halulla :D
Nyt on peratut karviaiset tuossa odottelemassa tulia hellaan ja hilloksi keittämistä. Meidän Keskiketterä tykkää hurjasti karviaishillosta, syö sitä ihan paljaaltaankin - hassu poika.

Tarvitsis vissiin jo pikkusen miettiä, että mitä meillä tänään syödään...perunoita kuopasin mukaani kasvimaalta jo äsken sisälle tullessani. Viikkoruokalistan tekeminen olis todellakin mulle hyvä arjen helpotus, tämä jokapäiväinen ruokapähkäily on aika ärsyttävää.
Ilta-askareeksi meillä onkin HERVOTTOMAN kokoinen leivinuunipuiden läjä pinottavana puukatokseen. En uskalla oikeestaan edes ajatella tuon varsinaisen klapikasan liiteriin rahtaamista - KÄÄK

Ps: Kohta on taas yhdet (tällä kertaa mintunvihreät) junasukat lapsenlapselle valmiina. Niin pienelle (3 viikkoa) on ihana kutoa kun valmista tulee hurjan nopsaan...miltein huomaamatta, vaikka en edes oikeestaan osaa kutoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti