keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Iso väsy ja suuri ilo

Mä olen aivan loppu. Ihan nääntynyt. Mutta onnellinen.

Olen kantanut mukanani vaikeaa masennusta jo vuosia ja toisinaan sen todella huomaa...pienimmätkin arjen askareet imee voimat ihan loppuun, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tällä hetkellä olen sairaslomalla yhdettätoista kuukautta putkeen ja nyt pitäisi täyttää kuntoutustuki- (eli eläke-) hakemus.....ei  vaan nyt juuri jaksa ajatella/keskittyä moiseen.

Meidän talossa on kammottavia  "salaisuuksia". Vuodesta 2005 asti yksi ihan kiva isohko vinttihuone on ollut milteinpä kaatopaikkana. Sinne on roudattu lukemattomat kuormat mitä epämääräisempiä romuja, siis valtavat röykkiöt. Huone on ollut täpötäyteen survottuna, täynnä - lattiasta kattoon asti. En kehdannut edes itselle ottaa siitä kuvia ennen raivausoperaatiota, nyt melkein viikon siellä päivittäin (pidemmän tai lyhyemmän ajan päivässä) tuhrattuani se on raivattu...samoin kuin iso kylkikomero, joka oli ihan yhtä täynnä. Tavaroista hävitystuomion sai ehkä noin puolet ja jäljelle jääneistä kirpputorille menoa odottaa reilusti puolet...lopuilla on kodissa joku missionsa, enemmän tai vähemmän tärkeä mutta kuitenkin...
Vielä riittää vastaavia rojupesiä: veranta, joka on ollut kesken remontin jo kymmenisen vuotta ja muotoutunut sinä aikana epämääräisten kamppeiden jättömaaksi sekä pieni kylkikomero vintissä ja noloin kaikista...alakerran välihuone, joka ennen oli lastenhuone ja josta pitäisi tulla meidän vanhempien makkari. Kaikki nämä ihan oikeasti täynnä rojuja, ei ainoastaan vierivieressä vaan  myös pinoina, kasoina, kaaoksena...ahdistaa ja ajaa mielialaa alas.
Ehkä jonakin päivänä saan otteen noista, raivasinhan jo kaksi kaatopaikkaa...tosin siivoamatta (pesemättä ja järjestelemättä) ne vielä on. Tavallaan kuitenkin hyvä olo. Tein jotain, joka on kiusannut ajatuksissa ihan liian pitkään. Tein oikeesti vaikka en yhtään olis jaksanut.

Suuren ilon päivä tänään on siksi, että Keskiketterä sai mopokortin, tai siis sen väliaikaisen ajoluvan! Pääsi käsittelykokeestakin ekalla läpi, vaikka ei ole juuri lainkaan ajanut mopolla aiemmin! (Me kun ollaan niin tympeitä vanhempia, että ei ole annettu lapsen ajella maantiellä ennen ajokorttia)
Nyt poika lähtikin kiireesti kylille kavereiden kanssa rälläämään, heti kun on siihen mahdollisuus. Me kun asutaan täällä ihan landella ja kaverit on kauempana miltein kaikki.
Heti kysyi, että mikä on kotiintuloaika kun iltapäivällä, tuossa yhden maissa lähti...ei oo vissiin ihan heti tulossa kotio takasin :))

Laiskan äidin lohilaatikko (pakasteesta peruna-sipulia, lohisiivuja, paprikaa, mausteita ja päälle kermaa ja sitruunan siivuja) muhii puuhellan uunissa...tuoksuu jo ruoka, mutta saa olla vielä -  tykkään kovin siitä  kun ruoka hautuu uunissa pitkään ja hartaasti...se on niin paljon parempaa sillain.
Rakastan meidän puuhellaa, vaikka se on ihan liian iso meidän pikkuiseen keittiöön ja vaatisi hiekkapuhallusta ja maalausta...ei juuri nyt jaksa kiinnostaa sellaiset muotoseikat. "Ei kinosta!" niinkuin BB:n tämän kauden yksi hokema kuuluu =)

Taidan luoda silmukat puikoille ja kutoa Junnulle pipon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti