Mopoasiaa ja suuttumusta

Kerronpa tässä tarinan...

Keskiketterä päätti 2010 ostaa jo valmiiksi itselleen kesätyörahoilla mopon, odottelemaan kesää -11 ja maagista 15 vuotistumista moponajo-oikeuksineen. Pitkään ja kärsivällisesti teinini selasi netin ihmemaassa erilaisia palstoja ja yhteisöjä, kunnes päätti haluta Tunturi Hopperin. Juuri SE Hopperi, jonka poika päätti ostaa sijaitsi aika kaukana, Raumalla asti. Minä olin aika tylsä ja sanoin, ettei niin kaukaa kannata lähteä mopoa hakemaan...tulee niitä ilmoituksia muitakin ja mopoja löytyy likempääkin jne (siis sitä turhaa diipadaapaa, jota äidit muka viisaina selittää, vaikka ei tiedä asioista mitään).
Iskä kuitenkin lupasi lähteä kyytimieheksi katsomaan mopoa ja niin ne läksi. Evästin vielä lähtijöitä, että ei kannata ostaa jos näyttää edes vähän epäilyttävältä....joopa, kylläpä mua taas kuunneltiin!
Useiden tuntien kuluttua miehet saapuivat reissultaan intoa puhkuen ja Hopperi mukanaan...SÄÄLI!

Se mopohan oli myynti-ilmoituksen kuvissa aika näpsäkän näköinen peli, mutta...siinä myöskin kerrottiin, että mopo on sittemmin kunnostusta varten purettu osiin ja jäänyt sinälleen myyjän tultua autoiluikään ja innostuksen näinollen loputtua kesken.
Mopon runko oli aika ok, käytännössä kaikki irtoavat osat oli irroitettu ja monet niistä puuttuivat vaikka mukana olikin monta laatikollista epämääräisiä osia ja kaikki osat PITI olla mukana. Itselleni iski epätoivo ihan samantien, tiesinhän ettei Iskä ollut mopomies ja Keskiketterä vasta  poikanen (joka ei koskaan ollut kasaillut moottoreita tms). Muutaman kerran miehet roplasivat rojua kasaan, mutta eipä se oikein edistynyt ja niitä osiakin puuttui.
Poika, Iskä ja minä soittelimme mopon myyneelle hepulle puuttuvista osista (ja puuttuvasta rekisteriotteesta) monia  monituisia kertoja ja vasta poliisilla uhkaaminen auttoi saamaan mopon paperit ja edes osan puuttuneista osista. Ennen tätä jo ehdotin miesväelle useita kertoja, että viedään koko höskä takaisin ja vaaditaan myyjää palauttamaan  rahat,  mutta ei mennyt läpi.
Niinpä kun pojan koulussa juteltua mopo-ongelmastaan eräs koulukaveri lupautui kasaamaan mopon tosi halvalla, tarttui Keskiketterä tilaisuuteen kaksin käsin. Sittenhän mopon raakile osalootineen roudattiin tuon kaverin kotiin (VIRHE!!!!) vaikkakin minä tässäkin vaiheessa varoittelin luottamasta.
Tämä ns "kaveri" kasaili Hopperia ja pyysi sillointällöin muutamien kymppien puuttuviin osiin rahaa Keskiketterältä, joka luottavaisena maksoikin. Mitään tositteita osien ostosta  poika ei koskaan saanut, eipä tosin pyytänytkään vaikka kehoitin.
Kun Hopperi ei kotiutunut vaikka aikaa kului, aloin kysellä pojalta mikä on homman nimi...selvisi, että tämä korjaaja-"kaveri" oli vienyt mopon Orivedelle isänsä luo laiteltavaksi...kysymättä Keskiketterältä mitään tai edes mainitsematta asiasta. Nooooh, sittemmin korjaaja-"kaveri" kertoi,että oli hankkinut toisen Hopperin varaosiksi ja se pitäisi maksaa. Poikahan kiltisti maksoi  (muutaman kympin tosin vaan) ja uskoi huppana pian saavansa ajokuntoisen Hopperin käyttöönsä. Tässä kaikessa oli kulunut aikaa jo YLI VUOSI!
Kuntoon mopo ei kuitenkaan tullut - EI! Ei sinne päinkään.

Keskiketterä hermostui ja väsyi koko Hopperi-asiaan ja osti tämän kesän kesätyöpalkoillaan ihkasen uuden mopon, jotta pääsee oikein ajelemaankin...nyt kun se korttikin on!

Lopulta kun multa alkoi palaa hiilet, niin pistin Iskän soittamaan korjaaja-"kaverin" isälle mopon hausta takaisin kotiin. Haku järjestyikin kivasti, kun minun isäni oli tulossa Oriveden kautta meille käymään peräkärryn kanssa...hän poikkesi hakemassa Hopperin - tosin sieltä löytyikin vain se alkuperäinen mopo,eikä varaosiksi ostettua lainkaan. Mopo oli ihan mäsänä edelleen - SUUTUTTI!
Korjaaja-"kaveri" lupaili isänsä tuovan sen toisen mopon ensi viikonloppuna ja ensi viikonloppuna ja ensiviikonloppuna jne jne.... Eipä vaan näkynyt mopoa, eipä ei!

Yhtenä päivänä sitten soitin  tuon korjaaja-"kaverin" isälle ja kysyin moposta...sille kahden Hopperin kombolle kun olisi ollut mahdollisesti ostaja, jolle mopo ois ollut tarpeen.
Tulipa puhelussa uutisia: sellaista varaosamopoa ei ole olemassakaan....ei ole koskaan ollutkaan! Korjaaja-"kaveri" oli naruttanut Keskiketterältä rahaa ja pahinta kaikesta....VALEHDELLUT KUIN MIKÄKIN!!!  Toki  minä olin aavistellutkin tätä, mutta Keskiketterä-ressukka oli uskonut kaveriinsa ja oikeesti luullut saavansa sen mopon kunnossa takaisin ja oikeesti luullut "kaverin" ostaneen ne osat, joista hän maksoikin....mutta KISSAN  VIIKSET! Huijausta koko homma!
Nyt mietityttää, että mitä tehdä...antaako asian olla vai ottaakko yhteyttä poliisiin? Tämä ns kaveri kun on 15  täyttänyt ja rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan.

Tavallaan tekee mieli antaa olla vaan. Keskiketterällä on mopo ja tämän Hopperiasian voisi ottaa ihan vaan opetuksena - kipeänä sellaisena...ja kalliinakin, pojalla on kuitenkin mennyt rahaa Hoppereihin ainakin 500€.

Toisaalta....Hopperi-kombon olisi ehkä halunnut ostaa nuori kaveri, jolle mopo olis tärkeä ja asiasta oli jo vähän alustavasti miltein niinkuin sovittukin.

Ahdistaa ja harmittaa! Suruttaakin!