tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tunnemyrsky

"On kadun varret muuttuneet jo värikkäiksi,
Kuljen niitä pitkin
Haparoivin askelin.
Sä odotat mua talos luona,
Kutsut minut sisään.
On kaikki aivan niinkuin ennenkin.

Jutella ei kovin paljon,
Katsellaan vaa urheilua.
Sanot: jalat alkoi painaa niin.
Kysyt hieman arastellen
Juotko vielä, vastaan: well, en
Yks erä loppuun painittiin.

Jonkun ajan päästä,
Tämän kadun vartta kulkee joku muu
Jonkun ajan päästä,
Sinun keittiössäs istuu joku muu

Sun vaimosi on aina ollut kaunis,
Nyt hän puutarhasta nyökkää,
Hymyilee ja kääntyy pois.
Mä tunsin hänet aiemmin, kuin sinut
Ja jos oikein tahdon muistaa,
Sauma meillä ollut ois.

Katselen sua siinä,
Lämmin hyöky kulkee rinnan läpi.
Miten ihmeess se kaikki ehdittiin.
Me oltiin niinkuin veljet vähintäänkin
Ja vaikka vuosia on mennyt,
Vieläkin mä tunnen niin.

Jonkun ajan päästä,
Tämän kadun vartta kulkee joku muu
Jonkun ajan päästä,
Sinun keittiössäs istuu joku muu

Mä soitin sulle
Jokin aika sitten,
Me ei vuosikausiin puhuttu tai oltu nähtykään.
Sä sanoit niinkuin sivulauseen:
Mul on aikaa puolivuotta,
Jos sitäkään.

Kahvin jälkeen eteisessä
Rutistat mua lujasti,
Hymyilet ja sanot nähdään taas.
Oot aina ollu vahvempi kuin minä.
Lyön nyrkin olkapäähäs,
Nähdään vaan.

Jonkun ajan päästä,
Tämän kadun vartta kulkee joku muu.
Jonkun ajan päästä,
Sinun keittiössäs istuu joku muu."
                                     Juha Tapio: Jonkin ajan päästä

Jotenkin en ole 'kuullut' tätä laulua koskaan aiemmin...äsken se soi radiossa ja suuri musertava hätä ja ahdistus löi päälle. Tuskainen repivä itku ja sydäntä pusertava huoli laukaisi pitkästä pitkästä aikaa hyperventilaation.

Elämässäni on läheinen ja hirveän rakas ihminen, perheenjäsen joka sairastaa parantumatonta tautia. Käytännössä voi kai sanoa, että hänen tapauksessaan kuolemaan johtavaa melko tuntematonta verisairautta. Kaikkia mahdollisia hoitoja on kokeiltu...ei ole kerrottu paljonko on aikaa - toivottavasti sitä vielä on. Juuri nyt hän voi hyvin ja ottaa päivän kerrallaan, nauttii hetkestä.

Rakastan sua pikkuveli <3




5 kommenttia:

  1. Voi lämpimät halaukset sulle!Mulla on samanlaisia kokemuksia,kun äitini sairasti vaikeaa,etenevää ja kuolemaan johtavaa sairautta.Se huoli ja suru on välillä niin musertavaa.Mutta vielä on aikaa;sanoa kaikki ne tärkeät sanat ja nauttia yhdessäolosta.Jaksamista päivä kerrallaan teille kaikille sinne! <3

    VastaaPoista
  2. Voimia sulle täältä tahdon lähettää! Kun osaisimme nauttia jokaisesta päivästä kuin viimeisestä ja sanoa sen kaiken hyvän läheisille. Elämä on niin arvaamaton hyvässä ja pahassa. Olet ajatuksissani, halaus.

    VastaaPoista
  3. Kiitos merkku ja Molla!
    Useimpina aikoina osaan suhtautua tähän 'oikein', mutta välillä - varsinkin jos on muuten alamaissa/väsynyt tulee herkemmin suru puseroon, eikä tarvita kummoistakaan asiaa aukaisemaan patoja ja niin taas murhe tulevasta tuntuu liian isolta!

    Nyt on taas jo ihan hyvä olla =)
    Kävin leikkaamassa muutaman koivun oksan maljakkoon ja haistelin keväistä myräkkää auringon paisteessa.

    Hassua kuinka virtuaalinen halaus voikin näin lämmittää mieltä <3

    Lämpimin halauksin teitä kiitän <3

    VastaaPoista
  4. Voi Katja - halaus täältäkin ja voimia

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pöllöseni <3
    Iso halaus sinulle!

    VastaaPoista