Minä olen ainakin näitä:
- 43v
- nainen
- äiti
- avopuoliso
- ämmi
- sairaslomalla alkaen 11/2010
- vajaakuntoinen
- monilahjakas
- sopeutuja
- alisuoriutuja
- sairaaloisen liikalihava
- luova
- kekseliäs
- ailahtelevainen
- hankala
- epäreilu
- herkuttelija
- laiska
- työntekijänä suorittaja ja ehdottoman lojaali puurtaja
- savuton ja käytännössä lähes alkoton
- innostunut käsitöistä
- aikeissa aloittaa nakertamisen puutyökerhossa syksyllä Iskän kanssa
- jonossa kuntoutustutkimusyksikköön (taas!)
- erakoitunut entinen kyläluuta
- ajokortiton
- masentunut
- tunteellinen
- helposti innostuva
- pölpötin
- haaveilija
- suunnittelija
- vähän hörhö
- kiharatukkainen
- harmaantunut
- sivistymätön
- tavallaan ihan kiva
Muutimme kun olin tokaluokalla. Muutimme Jämsänkoskelle ja kaverit jäi...sain pian uusia, ei haitannut. Vuoden päästä muutimme taas, nyt Kuhmoisiin. Uusia kavereita ja kiva asuinympäristö - tykkäsin.
Muutaman vuoden kuluttua muutimme taas, nyt Ähtäriin kertakaikkiaan ihanaan vanhaan kansakouluun. Kaverin sain, mutta koskaan en tuntenut itseäni hyväksytyksi ... joskus toiset lapset sanoivat suoraan, etten voi olla heidän veroisensa koska olen tullut muualta ... se oli kurjaa. Olen kuitenkin sopeutuja ja hyväksyin tilanteen. Myöhemmin muutimme Ähtärissä toiseen sivukylään, metsäoppilaitokselle...teinityttöhän toki viihtyi siellä ;)
Peruskoulun kävin mitenkuten ja sen jälkeen kauppikseen Virroille. Se meni ihan ....hmmm...reisille. Lintsasin paljon ja 'nautin' vapaudestani, olinhan muuttanut kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ilolientä lipitettiin ja röökiä paloi, seura ei aina ollut parasta mahdollista näin jälkeenpäin ajatellen. En valmistunut.
Merikarvialle vei seuraavaksi tieni, ravintola-alalle...nooooh, sieltä matka jatkui Lahteen kassa-tarjoilijan koulutukseen. Kohta Lahteen muutettuani tapasin J:n ja rakastuin. Alettiin oleen ja muutettiin yhdessä uuden työpaikkani yhteyteen. Tulin raskaaksi. Elämä oli vaihtelevaa, tykkäsin työstäni ja inhosin asuntoamme. J on alkoholisti ja se aiheutti elämään kaikenlaista ylimääräistä, lopulta sain omakohtaisesti kokea miltä tuntuu kun rakas lyö. Lapsi vatsassani säästyi vaurioilta ja syntyi 'isättömänä' 3kk myöhemmin, parisuhteen katkaisin pahoinpitelyyn...sen jälkeen en ole nähnyt J:tä, joskus oli kyllä ikävä.
Esikon syntymän alla sain paremman asunnon Hollolasta ja siellä asuimme ihan tyytyväisinä siihen asti kun vaihdoin työpaikkaa kyläbaariin täällä Kärkölässä, tapasin Iskän ja muutimme Esikon kanssa tänne. Iskä on ihanan turvallinen, vakaa ja luotettava, juuri sitä mitä kaipasinkin.
18 vuotta olemme Iskän kanssa olleet kimpassa, yhteisiä lapsia siis kaksi Juniori ja Keskiketterä.
Tämän pitkän sairaslomani aikana olen rämpinyt todella syvällä ja nyt tuntuu siltä, että mielialani on kohonnut. Elämässä on paljonkin hyviä juttuja, sellaisia pieniä ja arkisia - mutta nyt pystyn niitä näkemään taas, kiva tunne.
On oikeastaan kaksi isoa asiaa joita elämässäni kaipaan, toinen on ajokortti ja toinen työ, todennäköisesti kumpaakaan en tule enää saamaan...pitää keksiä jotain korvaavaa.
Nyt teen käsitöitä ja luen. Tämän kesän aikana olen lukenut ainakin 50 kirjaa/pokkaria. Olen kutonut monta paria sukkia, ommellut itselleni vaatteita (mekon ja hameita), kitkenyt kasvimaan ainaskin kolme kertaa (nyt oon kyllästynyt siihen), virkannut lapsen neuletakin, tehnyt vaunupeiton virkaten ja kutoen, askarrellut, hurahtanut 'Suurin pudottaja-ohjelmaan' ja nyt odotan kuumeisesti Olympialaisia ja alkavaa BB-kautta. Sanomattakin lienee selvää, että EM-kisat seurasin huolella :D
Sellainen olen minä, kysy jos haluat tietää jotain enemmän.
Hienoa kuulla, että päivä taas paistaa - toivottavasti päivä päivältä kirkkaammin!!
VastaaPoista*
Mikset saisi ajokorttia? Minäkin hankin omani vasta yli 4-kymppisenä ja NAUTIN suunnattomasti retkistäni! Enemmänkin ajelisin, mutta auto on enemmän Miehen käytössä hankalien työaikojen vuoksi eikä toista kannata hankkia huviajeluun hankkia.